MONI kortesjärveläinen on jo tutustunut Pirttiseen remontoituun navettakahvilaan, jossa on marraskuusta lähtien järjestetty jos jonkinlaista juhlaa ja kokousta.
Raija ja Pertti Pirttinen kertovat, että heidän kahvilaansa mahtuu mukavasti 45 istuvaa ruokailijaa, ja musiikkia kuuntelemaan kahdeksankymmentäkin. Materiaalit ja kalusteet ovat pitkälti kierrätettyjä.
Kun Pirttiset lopettivat eläinten pidon vuonna 2011, heidän alitajunnassaan rupesi muhimaan ajatus siitä, voisiko tyhjäksi jääneelle navetalle olla muuta käyttöä. Joitain rakennusmateriaali- ja kalustehankintoja he olivat tehneet jo 15 vuotta sitten, tietämättä kuitenkaan mitä varten.
22. helmikuuta 2018 kello 10 Pertti ajoi kaivinkoneen sisään navettaan. Raija on kirjannut tarkan ajan ylös vieraskirjaan.
–Halusimme, että tästä tulee paikka, jonne kokoontua yksin tai yhdessä, mutta meillä ei ollut mitään päämäärää — vain jonkinlainen visio oli, millainen tästä voisi tulla, Pertti muistelee.
JOITAIN lähtökohtia sentään oli, kun härmäläinen Antti Mattila ryhtyi rakennustöihin.
–Sen tiesin, että halusin musiikkinurkkauksen, jonne kootaan kaikki soittimeni, ettei mun tarvitse enää hajottaa niitä kuljetuksissa joka paikkaan. Soittajat tulkoon tänne, minä en lähde enää soittajien tykö. Me voidaan tarjota täällä musiikillisia elämyksiä, pitkään musiikkia harrastanut Pertti sanoo.
Raijan toivomus taas oli, että tilassa voitaisiin järjestää vaikka muistotilaisuuksia, rippijuhlia ja häitä sekä seurakunnan omia tilaisuuksia.
–Minulla on jo 40 vuoden ajan ollut ajatus siitä, että Pirttisen kylässä pitäisi olla hiljentymispaikka, Raija sanoo.
–Raija henkii kahvilaamme vakavampaa puolta ja minä kevyempää, Pertti luonnehtii.
VÄHITELLEN töiden aikana alkoi hahmottua, mihin tarkoitukseen valmis rakennus tulisi.
–Ei meillä vieläkään liiketoimintasuunnitelmaa ole, mutta tarkoitus on, että tila on avoin kaikelle, Pertti kiteyttää lopullisen ajatuksen. –Sen lisäksi tästä on tullut meille itsellemmekin paikka, jossa voimme viettää iltaa. Me istutaan pöydän päässä vastatusten, soitetaan musiikkia ja lauletaan ja vietetään täällä aikaa ystävien kanssa. Täällä on kivempi olla kuin tuvan puolella.
Pertti on tyytyväinen myös siksi, että rakas rakennus sai uuden elämän.
–Se oli kumminkin mulle ja Raijalle yli 30 vuotta leivänantaja, ja sitä ennen mun vanhemmillenikin. Nyt se ei ole enää niin tärkeä sillä tavalla, mutta jos rakennus antaa rauhan itsellemme ja jollekin toisellekin joskus, niin sen tarkoitus on mielestäni täyttynyt.
KAHVILA on saanut nimekseen Lumous. Se oli Raijan ajatus.
–Se tulee Lumo-koiramme nimestä. Rakastamme molemmat terapiapalloamme, joka auttoi minua liikkumaan sen jälkeen, kun sairastin syövän kaksi vuotta sitten. Jalkani olivat leikkauksen jälkeen hirvittävän kipeät, ja istuin paljon. Sitten ehdotin, että haetaan koiranpentu, jonka kanssa mun on pakko lähteä liikkeelle. Kahvilan nimi on Lumous, koska Lumo auttoi minua tervehtymään, Raija sanoo.
Pertti kertoo, että joulun alla hän istui usein iltaisin navettakahvilan pöydässä ja katseli ristikkoikkunasta ulos.
–Kun pihavalot olivat päällä ja lunta leijaili, tuntui kuin olisin katsonut pihalle tallin ikkunasta. Ja uskon, että kun kesä koittaa, kesäpäivät voivat olla ihan yhtä kauniita.
